lauantai 10. elokuuta 2013

Good on paper...

Käykö teille koskaan niin, että kun oikein kovasti jotain ompelusta suunnittelee ja se vaikuttaa ideana NIIIIIIN hyvälle, niin se onkin sitten kaikkea muuta ja tekeminen on yhtä epäonnistumisesta toiseen siirtymistä?

Mulle käy. Aika usein.
Niin kävi nytkin.

Viime viikolla eksyin johonkin blogiin, jossa oli linkki kimperille, jolla myynnissä tätä ihanaa BunnyLove neulosta. Sinne siis tilaamaan. Kangas sattui olemaan vielä alessakin. Kimperiä kehuakseni, oli tilauksesta seuraavana päivänä jo postilaatikossa! Nopeaa etten sanoisi.

Kangas tuli ja olin intoa täynnä kuin ilmapallo. "Nyt teen tästä jotain ihanaa. Jotain uutta ja ihanaa."

Eilen sitten aloin ahertamaan uuden ja ihanan projektin kimpussa.
"Jotain pienemmälle (vaikka se ei oikeesti tartteis mitään), jotain alaosaa (kun ei se oikeesti tartte mitään), jotain haalaria (kun ei se ihan oikeesti tartte mitään). "
Joku pakkopakko oli siihen, että saan yhdistettyä tähän alaosaan sinisen rengasvetoketjun. Kangas oikein huuti sitä kaverikseen. "Ei ole tähän hätään sinistä resoria, no ei se mitään."

No, ei kun tuumasta toimeen siis sakset terässä. Kaavana miikkarikaava isompana 92/98 versiona. "Siitä vaan nips naps leikkaamaan, vähän mallausta ja taas nips naps etukappale tuosta noin poikki ja sitten jos laittas tällaset muka taskut" ja ja ja... Kaikki meni oikeestaan ihan hyvin siihen asti, kun tuhersin haalareiden kimpussa yömyöhään saaden haalarit kasaan. Aamulla jatkoin siitä mihin jäin ja siihenpä se onni sitten loppuikin; päätä särki, lapset riehui (sadesää...), vetoketju tulikin liian ylös, piti purkaa, resoripätkö oli liian lyhyt, nenää kutitti kangaspöly, langanpätkät ärsytti kun sitä roikkui joka paikasta ja oranssi lankakin riitti ihan just ja just, lapset ei jaksaneet odottaa enää, piti joutua leikkaamaan nurmikkoa sateen välissä... 







No, lopputulos nähdään tässä. Vetoketjun ympärys tässä on se murheenkryyni, joka sai minut jo melkein vihaamaan koko vaatetta. Se siis tuli liian ylös hammastukseltaan ja tuotti harmia, kun ei ollut enää siirreltävissä ilman älytöntä purkamista. Piti käyttää eri tekniikkaa tuon yläosan kanttaamiseen ja piti purkaa, kanteista tuli vähän eripaksuiset tuosta yläpäästä ja ne pistää ainakin omaan silmään reilusti. Lopputuloskin jotenkin laimea.






Kangas tosiaan Kimperiltä, kaava fb:n miikkarikaava 92/98cm. Resorin tulopaikkaa en tiedä ja lyhyt sininen rengasketju on äidin varastoista. Kaava pätkästy poikki rinnasta ja poikkisaumaan on ommeltu tuollaset taskuläpät, jotka kiinnitin oransseilla napeilla.

Eiköhän näitä pidettyä kuitenkin tule, koska kangas on ihana.

Mutta ei mennyt taas ihan niinkun siinä yhdessä ohjelmassa. Ei lähellekään. Ehkä pitänee taas seuraavaksi pysyä perushuppareissa ja housuissa.

4 kommenttia:

KiKiDuu kirjoitti...

Onneksi virheet pistää yleensä pahiten omaan silmään :) tuo taskuläppäsysteemi on ihana!!

hanna-naa kirjoitti...

Höpsistä! Todella hienot näistä tuli! :)

anniina kirjoitti...

Kiitos :) päällä nuo on ihanat ja ei niin häiritse nuo kauneusvirheet. Pitoon menee.

Krista kirjoitti...

Hienothan nuo on kun mitkä, mutta tiedän tunteen kuinka ne pienet kauneusvirheet vaivaa omaa silmää