Viidakkomenoa ja sairastelua. Ja uusi kaveri.

Täällä päässä on riehunut tauti. Ensin se iski minuun, sitten pikkupoikaan ja nyt vielä mieheen. Ei ole jaksanut tehdä juuri mitään ompeluksia vaikkakin sairauden alkuvaiheessa tein siskonpojille poikien itse tilaamat housut viidakoneläimillä. Toisten piti olla housut, joissa on tiikeri ja toisisssa piti murahdella leijonan. Leijonahousuihin piti kuulema eteen saada leijonan naama ja tassut ja taakse häntä. Noh, eipä muuta kun ompelemaan sitten vaan. Aikaa noihin meni ja häntä aiheutti vähän päänvaivaa, mutta valmista tuli.

Pikkupojalle tein pipon Peikot-kankaasta, kun sitä oli vielä pieni pala, samalla tein samanlaisen serkkupojallekin. Jotenkin tykkään tuosta mallista, se näyttää hauskalle pikkupojan päässä.

Ja jihuu, eilen meille muutti uusi ompelukone! Siis olen ihan äimänä, että nykyompelukone ompelee ihan ilman paininjalkaakin. Siis vaan napista painamalla, se on minusta melko erikoista. Ja aika fiksu kaveri tuo muutenkin on, pujottaa langan ja tekee hirmuisen kaunista jälkeä. Aplikointiin on ihan omat pistotkin. Kyllä vanhan Huskun jälkeen tuo kone tuntuu ihan hypylle toiselle vuosisadalle.Vielä kun pääsisi kunnolla testiajamaan, niin olispas mukavaa!