Yksinäinen haisunäätä

katseli säätä,

lunta ja jäätä.

Haisunäätä housut valmistui kotimaisesta oranssista velourista. Haisunäätä ruskeasta froteesta ja appelsiinin värisestä velourista. Vyötäröllä ja lahkeensuissa ruskea resori. Mietin laittavani silmän napista, mutta ei se sopinut tuohon.

Näitä haisunäätiä pitää saada lisää!

Kaksi pientä elefanttia

Ruskeasta joustofroteesta valmistui norsuhousuja muutamat ylimääräiset. Ne lähtivät siskonpojalle.

Myös pipoja tuli hurauteltua, kun tein pojallekin pertti peruspipoja pari. Kun ne vielä pysyisi päässäkin jotenkin... :D

Näiden tekeminen sujui kuin tanssi, jos näin voi sanoa. Pitkästä aikaa tein nuo housut kuminauhalahkeella ja totesin, että sehän onkin ihan näppärä tapa ratkaista tuo lahje-asia. Pipot lähtivät uusiin koteihin, kun niitä tuli ylimääräisiä tehtyä.

Jotain tilauksesta

Pieni poika teki tilauksen Peikko-kankaisista froteehousuista, joissa on sydän pyllyssä. Ja muutamasta hatusta.

Hattutilaus oli melkoisen vapaa: yksi mielellään ruskea, jossa auto ja muun värisiä, ei mielellään sinisiä. Ja mallina tuo neliskanttinen "korvapipo". Pääsinpäs noilla raitatrikoilla samalla askartelemaan ja raidoilla hassuttelemaan.
Vaan kun en ole noita neliömallisia pipoja kovin paljon tehnyt, oli oikeassa koossa pysyminen hieman hakemista. Lisänsä toki tekee sekin, että nuo raitatrikoot eivät ole kovin joustavia. Noh, toivotaan, että sopivat ja kelpaavat.

Onko se meidän Juulia?

Edellisestä paidan ompelusta sisuntuneena päätin ottaa härkää sarvista ja kokeilla uudelleen. Housut sujuu, nyt haluan, että alkaa paidatkin sujua.
Leikkasin norsutrikoosta etu- ja takakappaleen ja totesin jo siinä vaiheessa, että kangasta ei olekaan enää riittävästi hihoihin. Mietin sopisiko tuohon oranssit rikoo ja kyllähän se vaan passasi. Aika pirteä yhdistelmä ja ehkä hivenen 80-lukua keltaisine resoreineen, mutta ehkä kuitenkin juuri sopivasti 80-lukulainen.
Aplikaatioksi syntyi kuva meidän Juuliasta, nuorimmasta koirasta, joka on pojan hyvä ystävä. Aplikaatio kyllä näyttää vähän ketun ja oravan risteykselle, mutta on tuo meidän Juuliakin melkoinen kameleontti. Harvoin sen voi sanoa muistauttavan koiraa, ennemmin aina jotain muuta ketusta Muumilaakson Nipsuun.

Kummipoikani sanoin: Tuollainen paita.

Siili, siili, siili metsikössä hiipi.

Seuraavaa kokoa tein jälleen ja tuhosin kankaita.
Pyllyyn aplikoin pienen siilisen ja siilin tassut jätin irtonaisiksi. Nenäksi ja silmäksi laitoin jälleen napit.

Sienet ja siilit-kangas Royalkestoilta, resori Myllymuksuilta.

Pipoloita

Pipoja on tullut nyt muutama tehtyä.
Norsutrikoosta ihan pertti peruspipo tuttujen pienelle pojalle kesälahjaksi.

Kierrätystrikoosta Kettu ja Karhu pipot veljeksille, jotka ihan itse omatoimisesti tilauksen tekivät. Minkäs siinä mahtaa, se on silloin tehtävä.

Ja yhdelle pikkuneidille pipo ihanasta sukellusvenetrikoosta veloursydämellä.

Omalle pojalle tuli tehtyä myös norsupipo. Meillä on nyt vaan menossa se vaihe, että kaikki päähineet revitään kiireessä päästä pois. Ja äiti kun niiin kovasti tykkää erilaisista hatuista. Noh, pitänee alkaa miettimään nauhallista hattua...

Norsuja ja (koneen) sairastelua

Koneen sairastellessa virusperäisen sairauden runtelemana on tullut ommeltua. Sampsukasta tuli paketti trikoita, joissa oli tuota ihanaa norsutrikoota kahdessa värissä. Sormet oikein syyhysi päästä leikkaamaan ja tekemään jotain.

Olen aina ollut vähän tyyliä "tähän kaavoja tarvita, senkun leikkaa vaan", mutta nyt ajattelin kokeilla. Paidan tekoon en ihan uskaltanut alkaa ilmankaan kaavoja. Kaavaksi valitsin Suuren Käsityön kaavan pojan paitaan (numeroa on nyt jaksa muistaa). Alussa harmaita hiuksia aiheutti selässä oleva halkio, johon oli tarkoitus tulla nepparit. En vaan voinut käsittää, miten se oli tarkoitus tehdä. Lopun viimein sen kuitenkin ymmärsin ja halkio onnistui. Muuten paidan teko sujui kuin tanssi, mutta loppua kohti aloin lipsua ohjeen noudattamisesta ja vanha ajatusmalli alkoi taas nostaa päätään. Eikun ommellaan vaan. Joo, sen seuraksena ompelin ja purin, ompelin ja purin. Noh, lopputuoksinassa päätin laittaa koko kaula-aukon yhtenäiseksi ja jättää nepparit vain koristeeksi (ihan muuten siitäkin syystä, että niiden neppareiden kestäminen tuntui olevan ihan utopiaa). Noh, lopputulos on ihan hyvä, ehkä siitä purkamisesta ja ompelemisesta johtuen kaula-aukko on mielestäni vähän liian avoin, joten olenkin miettinyt tekeväni tuohon vielä hupun, kunhan jaksan.

Norsukangas Sampsukasta, resori Eurokankaasta. Norsun aplikoin froteesta ja silmäkseen norsu sai napin.

Koska norsut nyt alkoi mielessä pyöriä, piti pojalle tehdä myös uudet housut jo vähän syksyä ajatellen. Olen tuon raitafroteen tilannut joskus Royalkestoilta, mutten oikein tiennyt mitä siitä olisi tehnyt. Totesin sen riittävän housuihin ja niinhän se riitti! Housut tein omalla kaavalla, norsun aplikoin appelsiinin värisestä velourista, hännän ja korvan tein raitafroteesta, silmäni nappi.

Näihin housuihin olen oikein tyytyväinen. Ne onnistuivat oikein kivasti ja aplikoinnin tekokin tuntui helpolle ja mukavalle.

Mutta mitä opinkaan näistä...
-Noudata ohjeita loppuun asti. Kaavat on oikeasti ihan kivat ja helpot käyttää.
-Aplikoinnin alla kannattaisi ehkä käyttää vielä irti revittävää tukikangasta
-Kanttauksen ompelemista ei kannata pelätä, kyllä se onnistuu. Ainakin jotenkin.

Ehkä seuraava paita onnistuu taas pikkuisen paremmin.