Project Nuuskamuikkunen

Siilinjärven lastensuojelussa oli ollut usein puhetta siitä, että meillä pitäisi olla rento tapaamishuone. Siis sellainen huone, jossa olisi kiva vastaanottaa lapsia, heidän vanhempia, tukinuoria ja verkostoa. Tai pitää omia tiimejä luovasti pitkällään tai lattialla istuen.

Neuvotteluhuoneet on meillä olleet perinteisesti mallia pitkä pöytä ja paljon tuoleja. Hyvin virallisia, vakavia ja aika kolkkojakin tiloja.

Työyhteisöstä koottiin ryhmä, jolla oli vastuu huoneprojektista ja huoneen sisustuksesta. Rahaa huoneen sisustukseen oli niukasti ja sopivia huonekaluja tasan nolla. Kyselin tekstiilejä muutamasta paikasta ja Majapuusta tuli lämmin ja nopea vastaus. Ja pian olikin paketti laatikossa odottamassa.

Laatikkoa innolla töissä pengottiin ja ihasteltiin. Paketista löytyi kangasta puuvillaisena ja neuloksena. Julisteita, kortteja, muistipeli, naulakko, paperinukkeja ja ompelukuvia. Kyllä oli ilo ylimmillään ja olimme koko työyhteisö ymmällemme pienen yrittäjän hyväntahtoisuudesta.

Huonekaluhankinnat saimme pienellä budjetilla Ikeasta. Ikean reissu olikin oma lukunsa ja tietenkin se kaikkien huonekalujen kasaaminen työn lomassa.

Sohva kasattu, pöydät kasattu, tuolit kasattu, matto rullalla ja kaikki vähän vinksinvonksin.

Pienille piirrustupöytä ja liitutaulu.

 

Huone vielä vähän eri järjestyksessä ja hivenen sekaisin edelleen.

 

 

Huone valmiina, verhot ikkunoissa, järjestys uudistettuna, hyvin koeistuttuna ja hyväksitodettuna.

Kiitos kiitos, erityisen kovasti vielä Majapuun porukalle Siilinjärven lastensuojelupalveluiden puolesta. Ilman heidän panostustaan meidän asiakaslasten ja -perheiden hyväksi, ei tästä huoneesta olisi tullut näin ihana.

Minulla oli hyvä ajatus siitä, että huoneen saa nopeasti valmiiksi ja eihän tyynynpäällisten ompelukaan ole kuin surrur, sauma sinne, toinen tänne. Niin varmaan. Todellisuus on se, että vielä odottaa usemapi tyynypötkö päällistä päällensä. Myös odotustila odottaa verhoja ja sisustusta.

Noh, pikkuhiljaa. :)

Tästä vielä shoppaamaan neuloksia ja muuta ihanuutta.
http://www.majapuu.fi/

Hupparihommia ja pipojuttuja

Hupparit ei ole minusta erityisen käteviä talviaikaan, eikä vesisateella. Huppu on aina mytyllä haalarin alla ja päiväunetkin on kurja nukkua mytty niskassa.

Näin syksyllä, jos ei vettä sada, hupparit toimii oivallisesti kauppatakkeina ja haalarin alla lisälämmikkeenä.

Ja niinpä siis syntyi pari hupparia lisää.

Isommalle Majapuun loharineuloksesta. Tämän ostin kakkoslaatuisena ja pesussa kangas raidottui jonkun verran. Huppariksi siis. Huppariksi siis, koska sitä ei tarvitse pestä samassa määrin kun pitovaatetta. Hupun vuoritin ruskealla pilvijerseyllä ja hupun päähän piti vielä tupsukehikkoa apunakäyttäen pyöritellä tupsu. Ostin siis Karnaluksilta tupsukehikot, nyt on tupsujen teko kuulkaa näppärää!
Loharihupparin kaava on tuttu Be Carefull out there, joskin aika muokattuna. Helman leikkasin sen verran niukasti, että päädyin kanttaamaan helman. Ja siitä tuli oikeastaan ehkä parempi noin.

 Mallina pikkuveli ;)

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Huppari myös pienemmälle. Pienemmän pojan huppari syntyi Muru-neuloksesta, jonka sain talvella pidettävillä laneilla kangasvaihdossa. Hupun vuoritin limellä pallotrikoolla, joka on joskus aikaa sitten ostettu Sampsukalta.
Kaavana Panda, tähän laitoin kanssa helmaan tuon kanttauksen ilmettä tuomaan.

Ja pitäähän syksyllä pipoja olla. Tiimarista sai -50% valitsemastaan tuotteesta, kun liittyi kanta-asiakkaaksi. Ostin alennuksella itselleni kangastussit. Niinpä sitten vaan kokeilemaan.
Syntyi pojille aurinkolasipipot. Meillä kun isompi tykkää pitää aurinkolaseja (vaikka sää ei niitä vaatisikaan), niin nyt ei tarvitse kulkea lasit päässä hämärässä, kun on lasit ihan omasta takaa.

Ja siis voihan aina käyttää tuplalaseja, hatussa ja silmillä. :D

Good on paper...

Käykö teille koskaan niin, että kun oikein kovasti jotain ompelusta suunnittelee ja se vaikuttaa ideana NIIIIIIN hyvälle, niin se onkin sitten kaikkea muuta ja tekeminen on yhtä epäonnistumisesta toiseen siirtymistä?

Mulle käy. Aika usein.
Niin kävi nytkin.

Viime viikolla eksyin johonkin blogiin, jossa oli linkki kimperille, jolla myynnissä tätä ihanaa BunnyLove neulosta. Sinne siis tilaamaan. Kangas sattui olemaan vielä alessakin. Kimperiä kehuakseni, oli tilauksesta seuraavana päivänä jo postilaatikossa! Nopeaa etten sanoisi.

Kangas tuli ja olin intoa täynnä kuin ilmapallo. "Nyt teen tästä jotain ihanaa. Jotain uutta ja ihanaa."

Eilen sitten aloin ahertamaan uuden ja ihanan projektin kimpussa.
"Jotain pienemmälle (vaikka se ei oikeesti tartteis mitään), jotain alaosaa (kun ei se oikeesti tartte mitään), jotain haalaria (kun ei se ihan oikeesti tartte mitään). "
Joku pakkopakko oli siihen, että saan yhdistettyä tähän alaosaan sinisen rengasvetoketjun. Kangas oikein huuti sitä kaverikseen. "Ei ole tähän hätään sinistä resoria, no ei se mitään."

No, ei kun tuumasta toimeen siis sakset terässä. Kaavana miikkarikaava isompana 92/98 versiona. "Siitä vaan nips naps leikkaamaan, vähän mallausta ja taas nips naps etukappale tuosta noin poikki ja sitten jos laittas tällaset muka taskut" ja ja ja... Kaikki meni oikeestaan ihan hyvin siihen asti, kun tuhersin haalareiden kimpussa yömyöhään saaden haalarit kasaan. Aamulla jatkoin siitä mihin jäin ja siihenpä se onni sitten loppuikin; päätä särki, lapset riehui (sadesää...), vetoketju tulikin liian ylös, piti purkaa, resoripätkö oli liian lyhyt, nenää kutitti kangaspöly, langanpätkät ärsytti kun sitä roikkui joka paikasta ja oranssi lankakin riitti ihan just ja just, lapset ei jaksaneet odottaa enää, piti joutua leikkaamaan nurmikkoa sateen välissä... 

No, lopputulos nähdään tässä. Vetoketjun ympärys tässä on se murheenkryyni, joka sai minut jo melkein vihaamaan koko vaatetta. Se siis tuli liian ylös hammastukseltaan ja tuotti harmia, kun ei ollut enää siirreltävissä ilman älytöntä purkamista. Piti käyttää eri tekniikkaa tuon yläosan kanttaamiseen ja piti purkaa, kanteista tuli vähän eripaksuiset tuosta yläpäästä ja ne pistää ainakin omaan silmään reilusti. Lopputuloskin jotenkin laimea.

Kangas tosiaan Kimperiltä, kaava fb:n miikkarikaava 92/98cm. Resorin tulopaikkaa en tiedä ja lyhyt sininen rengasketju on äidin varastoista. Kaava pätkästy poikki rinnasta ja poikkisaumaan on ommeltu tuollaset taskuläpät, jotka kiinnitin oransseilla napeilla.

Eiköhän näitä pidettyä kuitenkin tule, koska kangas on ihana.

Mutta ei mennyt taas ihan niinkun siinä yhdessä ohjelmassa. Ei lähellekään. Ehkä pitänee taas seuraavaksi pysyä perushuppareissa ja housuissa.

Bambia itselle

Mulla on ollut puoli tietoinen projekti karsia kangaskaappia ja kuluttaa kasoja pois. Tässä kangastilanteessa ajatus on melko suuruudenhullu ja naivistinen, mutta yritän kuitenkin.
Silläpä olen yrittänyt surutta saksia tai myydä kankaita, jotka ovat jo pidempään marinoituneet kaapissa ja laatikoissa.
Metsolan punainen bambitrikoo on yksi niistä kankaista.
Kokeilin tehdä paitaa OB womanin Summer Basic kaavalla ja oikeastaan siitä ekasta paidasta se ajatus lähti. Tähän voisi liittää vielä kommentin siitä kuinka minun kehoa ei ole raskaudet kohdelleet kivasti ja kamppailen edelleen etsien itselleni sellaisia vaatteita, joissa kokisin oloni hyväksi enkä ajattelisi koko ajan löysänä vellovaa vatsaani. Jooh, siitä se ajatus sitten lähti ehkä kuitenkin.

Paidan/tunikan yläosa siis Summer Basicistä, koosta 38. Kainaloista mittasin sopivan matkan omalle rintavarustukselle ja leikkasin etu- ja takakappaleet poikki. Tämän tein oikeastaan myös siitä syystä, että kangasta ei ollut kamalan isoa palaa ja näin sain paremmin leikattua paidan sopivan pituisella helmalla. Pääntien huolittelin tekemällä käänteen, jonka jälkeen totesin, että paita kaipaa vielä jotain naisellista.
Ja mikäs sen naisellisempi kuin tissienvälin rytytys ja tamppi. Ompelin ensin etukappaleelle kuminauhalla rytytyksen ja sen jälkeen vielä tuon tampin, jonka siis ompelin kiinni tuohon poikkisaumaan. Ja jotta linja pysyisi jotakuinkin samana, ompelin vielä hihansuihin samaa pallotrikoota.

Ja lopputuloksesta tykkään tooooosi paljon.

Kaavana siis Summer basic OB woman 2/2013
Kankaat Lasten Metsola ja EK.

Kukkajumppis

 Itse asiassa tämä jumppis on ollut jo pitkään valmiina ja kuten lahkeistakin ehkä huomaa, on sitä käytettykin.Tunnelma jumppiksessa on erittäin retro. Kangas on Metsolan metsolaraitaa, kukkaset aplikoitu velourista. Resori on Metsolan keltaista.
Kaavana on Ottobren Jumpsuit hivenen muokattuna. Vetoketjun siirsin keskelle. Tätä kaavaa olisi saanut myös kaventaa ja lahkeita pidentää.

Lopputulokseen olen tyytyväinen. Ja niin on ilmeisesti pienimieskin.

Tämän ompeluksen kuvaaminen sai minut tajuamaan, että syksylle voisi tehdä useampia jumppiksia puistoiluun ja pihahommiin. Niinpä siis kangaslaatikkoa kaivelemaan... Viuh.

Yhdessä syksyä kohti

Joo, näinhän se on, että vielä on kesä ja kuumia päiviä luvassa. Jostain syystä kuitenkin halusin himpun verran jo kurkistaa meidän vaatesyksyyn ja hurautin pojille samanlaiset paidat. Tai siis melkein samanlaiset.

Kankaat on neulosta ja tilattu Majapuulta, resori jostakin. Kaava on Ottobren Be Carefull out There, joka onkin minulle sellainen vakkarikaava, jota vaan muuttelen tarpeen mukaan. Teen molemmille pojille paidat samalla kaavalla (laiska kun olen), toiselle vaan hivenen pienempänä. Kaava on 104cm, pojat ovat vaatekokoa 104 ja 92/98. Pienemmälle kun ei haittaa aina vaikka vähän kasvunvaraa tulisikin. Käyttöön tulee kuitenkin.

Pienemmän paitaan oli pakko tehdä hihat puoliksi palomiehistä ja puoliksi palloista. Minulla on joku omituisuus mitä tulee erivärisiin hihoihin ja niihin en taivu perin hyvin. Kangasta taas ei piisannut yhtenäisesti edes yhteen hihaan.

 Kangas on tosiaan ihanan jämäkkää ja vähän paksumpaa. Mietin onko tollaseen peruspaitaan jopa liian kuumaa? Ehkä se syksyllä on kuitenkin ihan mukavan paksuista ja tuntuu iholla hyvälle.

Sovituskuvia pienemmän toimesta:

Parit pienet haalarit

Lähipiriin on synytynyt vauvoja. Paljon.
Muutamat pikkupikku miikkaritkin on tullut ommeltua ja annettua eteenpäin.

Lyhyesti virsi kaunis.

Miikkarit Metsolan Mustista. Samalla kertaa tein myös hupparin Mustista omalle pikkumurulleni. Tuo kangas on kyllä ihana ja sopii tytölle sekä pojalle. Koko haalareilla jotakin 62/68cm hujakoilla. Kaava on ilmaiskaava feipuukin ompeluryhmästä.

Oman hupparin jäljiltä jäi yli tätä ihanaa Majapuun pinkki-oranssia ankkaa. Meillähän pojat pukeutuu hyvin monenväriseen, mutta ehkä tämä on kuitenkin siinä ja rajalla onko liian tyttömäinen. Onneksi tyttöjä on lähipiirissä, ihastuttakoon heidän arkeaan tuo ihana kangas. Tässäkin kokona tuo 62/68 ja kaava on feispuukin ompeluryhmän ilmaiskaava.