Ensimmäinen body ja muutamat haalarit.

Sain jo aikaa sitten pyynnön tehdä pienelle tytölle jotakin kivaa vaatetta. Ajattelin sitten tehdä yhden haalarin, potkarit ja bodyn. Uskaliasta luvata tehdä body, jos ei ole koskaan sellaista tehnyt.

Eikun tuumasta toimeen. Haalarin tein ruskeasta velourista ja siihen aplikoin velourista yksinkertaisen lintuhahmon. Haalarin loppusuoralla leikatessani ylimääräistä resoria saksenkärki haukkasi kangasta ja reikähän siihen tuli. Viimemetreillä. Kyllä nimittäin harmitti. No, eipä se muu auttanut kun korjata vahinko parhaan mukaan, lopputulos kyllä on siisti, mutta silti... harmittaa.

Onneksi potkareiden teko luisti melkoisen kivasti ja kaavakehitelmä osoittautui oikein toimivaksi. Kankaana Sampsukan ihana helikopterileijonafrotee.

Ja kuikas ollakaan, bodyn tekeminen olikin oikein opettavainen ja mukava juttu. Bodystä tuli salonkikelpoinen, ainakin jopa melkein. Kankaana Lasten Metsolan ruudullinen sinapinvärinen joustofrotee. Aplikaatioksi tein sydämen pallotrikoosta.

Uusia kankaitakin on nyt jonkinverran ja sormet syyhyten mietin, mitä niistä tekisi. Pojalle ainakin jokunen paita pitää tehdä ja jos ihan bodynkin nyt tekisi kun kerran vauhtiin pääsi. Samoin haluaisin kokeilla niukkalinjaista potkaria. Noh, katsellaan mitä syntyy.

Norsuhaalarit ja bambihattu

Eilen illalla huruuttelin loppuun tehdä norsuhaalarit. Haalarit olivat olleet tuossa jo valmiina hetkisen, mutta niistä puuttui nepparit. Haalarit tein joustofroteesta ja norsun niihin ihanasta keltaisesta velourista. Kaavan muokkasin Ottobren Mustikka-haalarista.

Samalla pyöräytin velourista ruskean korville menevän hatun ja siihen aplikoin Bambin pinkistä pallotrikoosta.Väriyhdistelmä mielestäni oikein hyvä!

Tuossa pöydällä odottaa keskeneräisenä vielä yksi body ja ruskeat haalarit. Niistä kuvia kunhan valmistuvat. Jostakin syystä olen erikoistunut vääntelemään kaksoisneuloja ja jälleen vääntyi ihan vinkuraksi yksi ja koska ei ole tuossa uutta valmiina, on nuo haalarit ja bodykin vielä hetken kesken kunnes saan uuden neulan vääntyneen tilalle.

Jotain pientä ja sotkuistakin...

Ompeluhuone on ollut kuin hävityksenkauhistus. Pienipoika on mukana ompeluhommissa monestikin ja kun minä ompelen, pienimies sotkee. Villalangat on lattialla, koiran ja lapsen lelut on sekaisin sikinsokin,  kangasnukkaa on matolla (pienimies vetää mielellään saumurinroskapussin alas...), langanpätkiä, tilkkuja pussista ja kaikkea mahdollista lojuu lattialla. Kaikki muukin on vähän keskeneräistä. Noh, nyt kuitenkin sisuunnuin ja koitin saada huonetta edes askeleen parempaan järjestykseen ja kappas, heti näyttää kivemmalle! Jopa ihan viihtyisälle. Vielä on tekemistä, mutta nyt on jo parempi kuin viime viikolla, saati sitten vuosi sitten.

Jotain pientä on tullut tehtyäkin vaikka bloggaaminen on ollutkin nyt ihan täysin unohduksissa.
Kaikesta en ole edes muistanut ottaa kuvia, mutta sentään syötävänsuloisen karkkiraitaisen norsuhatun muistin kuvata. Se meni pienelle punatukkaiselle tytölle.

Muruja

Kehuinkin jo viime kirjoituksessa Rosa Matildan palvelua. Tilauksessa tuli ruskeaa kirahvi neulosta sekä ruskeaa pupuperhettä. Kankaat olivat aivan ihanat ja totesin, että lisää on saatava. Välillä pitää kuitenkin vanhojakin tuhota ja niinpä pienemmästä palasta tuli hattu, huivi ja tumput (joista kuvassa vain hattu) ja pupuperheestä tein ihanan retrohaalarin.

Hatun tein tuolla norsuhatun kaavalla, nyt tuli sopivan levyinen, jotta mahtuu päähän. Kangas on hattuun ihanan jämäkkää ja paksua, kun kaksinkerroin laittaa. Mies sanoi, että hattu näyttää tyynylle päässä. Miehet...

Haalarin tein Ottobren Mustikka-haalarin kaavalla. Kaava oli minusta hyvä ja kerrankin maltoin lukea ohjeita ainakin melkein koko ajan. Mitä nyt vetoketjun ompelin ihan tavallisesta vetskarista ja ompelujärjestys oli muutenkin vähän eri. Tyytyväinen olen lopputulokseen, kammoamani kanttauksetkin onnistui jopa hyvin! Harmittaa kuitenkin vietävästi, kun viime metreillä kaula-aukkoa tehtäessä päätin vielä vähän saumurilla ajella ja saumuripa hörppäsi kangasta vähän enemmän kuin oli tarvis... niskaan tuli pieni reikä, jonka korjaamista mietin ja mietin... loppujen lopuksi päätin vain ottaa saumaa vähän alaspäin ja lopun korjasin siksakilla. Ei nyt ehkä siistein korjaus, mutta ei tullut siinä tilanteessa muutakaan mieleen. :D Onneksi tuo on niskassa ja melkoisen pieni virhe, niin ei pistä koko ajan silmään. Mies sanoi, että hänellä on ollut ihan samanlainen haalari lapsuudessa, kangaskin on kuulema mukavan retro tuohon haalariin.

Hattuja jälleen...

Tuli tehtyä ihanalle iloiselle tytölle siilihattu. Ja samalla kokeiltua jälleen uuden koneen aplikoimistehoa. Hyvä tuli ihan ja hyvä on uudelle koneella aplikoida. Pipo on velouria ja vuoritettu puuvillatrikoolla.

Sen lisäksi tuli pojalle tehtyä syksyä varten uusi hattu, sellainen joka tulee vähän korville. Ikäväkseni huomasin hatun olevan ehkä ihan pikkusen liian kapea, joten pipo lähtee eteenpäin. Malliin olin todella tyytyväinen ja tähän versioon muistin ommella heijastimenkin sivusaumaan. Päällinen velouria ja sisällä vuorena ja aplikaationkankaana raitatrikoo.

Näitä korville tulevia hattuja pitää saada lisää ja tuossa pöydällä ompelua odottaakin jo samanlainen pipo ihanasta Rosa Matildan kankaasta. Pitää kehua Rosa Matildan palvelua, todella nopea postitus ja kankaat ovat aivan ihanat. Mukaan oli laitettu myös ihana Kvaakku kortti. Tykkäsin kyllä ja lisää tulee jossain vaiheessa tilattua aivan varmasti.

Pienelle ihmiselle

Sain eilen vihdoin valmiiksi pienelle ihmiselle tilatut housut. Pyyntö tehdä housut, tuli silloin kuin vauva oli vielä masussa kasvamassa, mutta nytpä hän oli viime viikolla syntynyt. Koska toiset housut olivat tekemättä, päätin tehdä toisiin housuihin edes ripauksen tyttömäisyyttä. Koska tulokas oli siis tyttö.

Tyttömäisyyttä ruskeisiin housuihin tein pikkuiselle Bambilla. Bambin kaava oli vanha piirtämäni, jolla olen tehnyt rintaneuloja. Samalla pääsin kokeilemaan uudella koneella aplikointia. Ja se oli mukavaa.

Molemmissa housuissa kankaana joustofrotee, vyötäröllä resori. Toisiin laitoin kuminauhan lahkeisiin, toisiin resorin. Bambi aplikaation tein keltaisesta huovasta.

Viidakkomenoa ja sairastelua. Ja uusi kaveri.

Täällä päässä on riehunut tauti. Ensin se iski minuun, sitten pikkupoikaan ja nyt vielä mieheen. Ei ole jaksanut tehdä juuri mitään ompeluksia vaikkakin sairauden alkuvaiheessa tein siskonpojille poikien itse tilaamat housut viidakoneläimillä. Toisten piti olla housut, joissa on tiikeri ja toisisssa piti murahdella leijonan. Leijonahousuihin piti kuulema eteen saada leijonan naama ja tassut ja taakse häntä. Noh, eipä muuta kun ompelemaan sitten vaan. Aikaa noihin meni ja häntä aiheutti vähän päänvaivaa, mutta valmista tuli.

Pikkupojalle tein pipon Peikot-kankaasta, kun sitä oli vielä pieni pala, samalla tein samanlaisen serkkupojallekin. Jotenkin tykkään tuosta mallista, se näyttää hauskalle pikkupojan päässä.

Ja jihuu, eilen meille muutti uusi ompelukone! Siis olen ihan äimänä, että nykyompelukone ompelee ihan ilman paininjalkaakin. Siis vaan napista painamalla, se on minusta melko erikoista. Ja aika fiksu kaveri tuo muutenkin on, pujottaa langan ja tekee hirmuisen kaunista jälkeä. Aplikointiin on ihan omat pistotkin. Kyllä vanhan Huskun jälkeen tuo kone tuntuu ihan hypylle toiselle vuosisadalle.Vielä kun pääsisi kunnolla testiajamaan, niin olispas mukavaa!