Bamselle kaveriksi

Sarjassamme yksikertaisia ompeluksia.

Oranssit trikoohousut kaveriksi kaupan Bamse-bodylle. Ei löytynyt tuon paidan kaveriksi kaupasta mukavia viileitä housuja, niin tein sitten itse. Kangas on mukavan ohutta näillä helteillä. Ja mikä parasta: noilla voi konttailla lattioilla ilman, että se kamala nirske ja narske, mikä kuuluu hikisistä polvista, saa kanssaihmisten tukat pystyyn.

Kaava on sama kuin Peikko-housuissakin. Lahkeensuihin laitoin ihan ruskeaa perustrikoota ja vyötärölle resoria.

Kankaat Myllymuksuilta. Ja Bamse-body Lindexiltä.

Kierrätystä

Minulle rantautui kasa raitatrikoopaloja.
Palat ei ole suuren suuria, mutta tokihan niitä on nyt pilkottu hattuihin ja pyöräytin pojalle myös kolmet housut niistä.

Koska me ei millään ehditä kaiken värisiä hattuja pitämään, piti surauttaa tyttömäinen hattu myös serkun pikkutytölle, joka on vain 5 viikkoa nuorempi kuin oma poikani. He tykästyivät vaaleanpunaraitaiseen sydänhattuun ja pyysivät tekemään toisenkin. Olin siihen jo kankaatkin leikannut valmiiksi ja näin syntyi pupuhattu.

Aplikointi on minulle aivan uusi tuttavuus, jota olen nyt näiden hattujen verran harjoitellut. Pojan hattuun ja vaaleanpunaraitaiseen tein ihan vain ruskeat sydämet. Pupuhattuun innostuin tekemään pienen valkoisen pupun irtokorvineen. Ja toki piti itse pipoonkin laittaa korvat.

Tuossa on vielä odottamassa ompelua pojalle korvapipo ruskealla sydämellä suosikkivärisestä raitatrikoosta (lime/turkoosi), jota ei harmikseni ollut kuin tosi vähän.

Kyllä pipojen ompelu on mukavaa!

Peikkoiset pöksyt

Tämän blogin aloitus on kypsynyt mielessä jo jonkun aikaa. Tällä hetkellä tuntuu, että ompelu on se, mikä kutkuttaa kovasti ja tuntuu höpsölle työntää kaikki asiat samaan blogiin. Tai, onko se höpsöä, ehkä ei kuitenkaan... Mutta kokeillaan nyt näin.

Alkuun ajattelin postata kuvan housuista. Myllymuksujen Peikot-kangas uuttui ihaniksi housuiksi pienen pojan päälle. Kaava on oma, pohjana käytin Lindexin velourhousujen mallia. Resoriksi jouduin ostamaan sellaista vahvempaa ja se oli minusta kyllä liian jämyä ja venyväistä. Koska vyötärö olisi muuten jäänyt hyvin löysäksi, korjasin tilanteen laittamalla resorin sisään napinreikäkuminauhaa, jolla voi sitten säätää vyötäröä tarpeen mukaan.

Lopputulokseen olen tyytyväinen, kangas on todella ihanaa ja saanut paljon ihastusta osakseen. Ihanaa se minustakin on, juurikin niin retromaista kuin mistä tykkään.